On laivamme pimeydestä tehty se pilkkaa luonnon lakeja touvein ja köysin ja takiloin, purjein se seilaa tyhjyyden aaltoja kansillaan punainen miehistö, tumma kuin verellä maalattu olisi viittojen, huppujen purppuran lomasta tuikkivat tummina hopeasilmät Ja vanhin on kaikista Maltan Hiram komentaja punainen, hän tuntee schwartzschildin kehien salat ja neutronitähdet ja kefeidit hänen reittejään matkaamme salatuita kuin haamuina avaruuksien me iskemme syvään pian kadoten taas joskus pelkokin meitä kavahtaa Vaan toiset kun päivästään lepäävät istuu päällikkö yksin ja vaiti hän muistaa kaikki vuotensa ja surunsa, kaukaisen rakkaansa sulkee luomettomat silmänsä avaa komposiittinyrkkinsä ja pientä valkeaa kiveä hän hieroo ja hymyilee hiljaa