Älä mene meren mukaan
Se iskee ja iskee pään kallioon
Mene sinne missä maa taipuu
Askelien mukaan

Jätä itsen kesätuulen lämpimään, pehmeään uneen
Niin kuin kotka liidä kauas taivaalle, sineen

Ja nouse!
Sarastavaan taivaanrantaan, kevät aamuun tai syksyn värien niityn
Liidä läpi usvan, raikkauden
Ennen kuolon valtakunnan, tuskan
Elämän petoksen ja kauhun hämärtyvän ehtoon taivaanrannan
Loputtoman silmänräpäyksen
Vailla toivoa lohdusta
Pelossa paljastumisen ilman armoa päivään viimeiseen

Kalkkikiviportaikossa
Mantelipuun lehvikossa
Katson rannan tummentuvan
Melkein kuiskaten

Joka yö mainingit kohisevat rantaan ja
Niiden alla virta kiskoo minut alle veden vieden ulapalle
Mutta nousen